Se ei kuitenkaan riittänyt, eikä riitä! Haluan tulla isona valokuvaajaksi! Sopiva oppilaitos seuraavan tulevaisuuden haaveeni täyttymiseen löytyikin muutaman kilometrin päästä kotoa. Kolmena päivänä kuussa tallustelen (lue: juoksen innoissani) Hatanpäälle Visuaaliviestinnän Instituuttiin ja lopun ajan teen koulutukseen kuuluvia etätehtäviä.
Opiskelen siis oppisopimuksella omassa yrityksessäni, mikä on mahdollista tutorin, siis ammattivalokuvaajan, avustuksella. Onneksi pienellä tiedustelulla löysinkin itselleni aivan mahtavan tutorin! Tutorin kanssa siis käydään aina etätehtävät läpi ja olenkin omalta tutoriltani saanut paljon arvokasta palautetta, josta olen ottanut opikseni! Eikä siinä kaikki. Mun tutor on ihmisenä ihan huippu ja meillä synkkaa hyvin! Se on tärkeetä, että on kiva mennä tapaamisiin.
Jo ensimmäisen koulukerran jälkeen kasasta ihmisiä hitsautui ryhmä, tiivis sellainen. Mahtavan tästä ryhmästä tekevät erilaiset persoonallisuudet, joista kuitenkin jokainen on valmis jakamaan osaamistaan muille. Tietoa ei jemmata vaan se jaetaan ilolla eteenpäin! Eikä se ole ainoa syy, miksi koulussa viihdyn. Eihän sitä kolmen päivän rypistystä muuten jaksaisi, ellei meillä olis hauskaa. Meilläpä onkin aina suorastaan hulvatonta ja se alkaa siitä hetkestä, kun astut kuukauden tauon jälkeen luokkaan.
Näistä syistä ensimmäinen puoli vuotta menikin kuin siivillä. Olen oppinut ihan hurjasti ja odotankin, että oppimastani tulee rutiinia. Rutiini on hyvästä! Ainakin tässä vaiheessa, vaikka välillä onkin kiva vaan kokeilla erilaisia juttuja.
Nyt pitäisi rivakasti tarttua kameraan ja kuvata koulun kesätehtävää. Se joutuu kyllä nyt vielä odottelemaan kesäisempiä kelejä. Niitä odotelessa palailen vielä alkuvuoteen ja silloisiin etätehtäviin, joista alla muutama näyte.
Myöhemmin lisää opiskelijaelämästä, nyt jalkapallon pariin!
