10 vuotta sitten istuin silloisen kotini keittiön pöydän ääressä pihviateria ja paperinippu edessäni. Joku tie oli tulossa päätökseen ja joku uusi jännittävä ovi avautumassa.
Olin ollut noin 9 vuotta Nokian matkapuhelimilla töissä ja selvinnyt edellisten vuosien aikana useammista yt-neuvotteluista. Toisiksi viimeisissä yt:ssa löysin vielä paikkani, mutta huojuva jakkara sai minut pohtimaan b-suunnitelmaa.
Olin innostunut valokuvauksesta Nokian N95 puhelimen myötä. Oltiin tiimin kanssa jossain eteläsuomalaisessa kokouskeskuksessa järjestämässäni workshopissa ja kuvailin illan hämärässä heiluvia meriheinä. Siinä myrskyisässä kelissä oli varmaan vahingossa salamakin jäänyt päälle, mutta vaaleat heinät tummalla taustalla saivat mut inspiroitumaan ja joku kolahti sisälläni.
Pian tuon jälkeen ostin ekan pokkarin, mutta totesin pian, ettei sillä saa aikaan, mitä haluan, joten oli tilattava eka digijärjestelmäkamera. Siitä alkoikin sitten opettelu, että miten sillä kameralla saa aikaan sitä, mitä mielessä näkee.
Kuvasin ekalla digijärkkärillä niin paljon, että se kului rikki. Siitä seurasi elämäni pisin ja tuskaisin kuukausi, kun odottelin uutta kameraa, jonka toimituksessa oli vaikeuksia Japanin tsunamin takia. Mutta hyvää kannatti odottaa. Muistan sen ensimmäisen kuvan, jonka otin uudella ammattilaisjärkkärillä. Meinasin pyörtyä! Kuvien laatu meni harppauksen eteenpäin.
Tuossa vaiheessa alkoi myös tulla kyselyitä, että voisinko kuvata kollegoiden lapsia ja jos jonkinmoisia tapahtumia. Ja minähän kuvasin! Perustin palkkatyön oheen toiminimen, jotta saatoin tehdä kuvauksia virallisemmin. Kasvattelin niillä tuloilla kalustoa ja keräsin kokemusta erilaisista kuvauksista. Jossain vaiheessa kuvasin taloyhtiön kellarin kerhohuoneella studiokuvia juurikin niistä kollegoiden lapsista. (Kiitos muuten luottamuksesta!)
Sitten päästäänkin kesään 2012, kun sain kesälomalla esimieheltäni puhelun päättyneiden yt-neuvotteluiden vuoksi. Hänellä ei ollut kovin hyviä uutisia ja taisin puhelun päätteeksi tirauttaa järkytyksestä. Mutta onneksi oli plan b olemassa. Sain kuitenkin puoli vuotta työaikaa, jotta saatiin yksi työprojekti eteenpäin. Sen lisäksi suunnittelin tulevaa ja tein liiketoimintasuunnitelmaa. Töissä tehtiin urakalla opetusvideoita, joilla oli tarkoitus korvata mun palvelut (karrikoidusti sanottuna).
12.12.2012 istuin tosiaan kotona keittiössä ja allekirjoitin osakeyhtiön perustamissopimuksen. Parin päivän päästä siitä esittelin yritysideaani Nokiassa raadille, joka jakoi aloitteleville yrittäjille tukipaketteja. Sainkin sieltä hyvän pesämunan.
Tammikuussa 2013 oli aika jättää Nokia ja astua tuntemattomaan. Oli hieman orpo olo, mutta luottavainen. Olinhan tehnyt jo vuoden kuvaushommia palkkatyön ohella. Aloin etsiä sopivaa studiotilaa ja sellainen löytyikin Pyynikin Trikoolta. Vuokrasin sen ja otin pari alivuokralaista mukaan. Yhdessä rempattiin studiota ja hankittiin sopivaa välineistöä. Siinä tilassa vierähtikin reilu 4 vuotta, kunnes oli aika siirtyä yksin eteenpäin.
Löysin uuden tilan silloisen kodin vierestä Kalevasta Väinämöisenkadulta. Tein tilasta niin viihtyisän, että olen siellä yhä. Bisnes on kuitenkin muuttunut vuosien varrella. Olen karsinut palveluvalikoimaa ja vienyt sitä enemmän itseäni miellyttävään suuntaan. Kuvaan yhä enimmäkseen ihmisiä, koska siitä nautin. Mutta toki välillä linssini eteen pääsee myös yritysten tuotteet, etenkin jos ne on ihmisten kanssa.
Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut myös paljon muuta, mutta se on ehkä toisen postauksen aihe.
Mutta jos jaksoit lukea tänne asti, niin kiitos! Ja kiitos, jos olen joskus saanut kuvata sinua! <3
Alla pari vanhaa kuvaa vuosien varrelta. 😀
