Edellisestä postauksesta on vierähtänyt tovi ja otsikon aiheestakin toinen, mutta kerronpa siitä silti, koska oon tosi onnellinen toisesta kodistani!
Alkaessani valokuvaajaksi viisi vuotta sitten etsin tilaa, jossa olisi sopivasti korkeaa tilaa kuvata, se olisi hyvien yhteyksien päässä ja olisi tietenkin kohtalaisen hintainen. Löysinkin silloin ihanan tilan Pyynikin Trikoolta. Ajan saatossa kyllästyin ajelemaan sinne kuvauksiin, neuvomaan asiakkaita perille sokkeloisessa tehdastalossa ja ennen kaikkea olemaan aina töissä, kun käsittelin kaikki kuvat kotona. Olin tullut urallani siihen pisteeseen, että halusin muutosta!
Olin katsellut kyseistä liiketilaa jo pitkään. Itse asiassa kodistani, entiseltä työpisteeltäni näkyi tuo kyseinen tila ja päiväkahvien lomassa haaveilin perustavani siihen vielä studion joku päivä. Sitten yhtenä syksyisenä iltana, kun olimme lenkillä ystäväni kanssa, projekti nytkähtikin liikkeelle aivan yhtäkkiä, kun avasin suuni tuon liiketilan kohdalla. Ystävälläni oli kytköksiä liikkeen omistajaan ja oli kuullut, että tila olisi mahdollisesti vapautumassa. Siitä se sitten lähti.
Alkuun projekti eteni matelemalla, mutta kun kevään korvalla päästiin vauhtiin, niin johan alkoi tapahtua. Vanhat studiovuokralaiseni ottivat vanhan tilan haltuunsa ja minä kirjoitin uuden sopparin omaan tilaan. Unelmieni tilaan! Tein remonttisuunnitelmia, sovin materiaaleista, mietin kalustusta, kuvauspisteiden sijoittelua, kauneushuonetta ja työpisteen paikkaa. Vihdoin mun unelmasta tulisi totta!
Kun olimme ystäväni kanssa auttaneet edellisen vuokralaisen pois tilasta, lähimmät ystävineen pääsivät (joutuivat) purkuhommiin! Niin lähti entisestä kylmähuoneesta eristeet, lattiasta vanhat huonokuntoiset laminaatit ja yksi väliseinäkin projektinjohtajan (appiukon) valvovan silmän alla. Isoista ikkunoista lähti myös edellisen yrityksen teipit ja liiketila alkoi pikku hiljaa näyttäytymään uudessa valossa. Seinät saivat uuden valkoisen maalikerroksen (tai no kaksi) ja lattiaan asentui isäni ja lankomiehen toimesta hieno uusi laminaatti. Siskoni auttoi sisustussuunnitelman teossa, laski mm. verhokankaan menekit (jota menikin yli 60 metriä!) ja oli Ikeassa makutuomarina (=lateli kärryyn tavaraa :D). Äiti se sitten surautti kankaat verhoiksi asti, kun iskän kanssa oltiin asennettu Niini-Setiltä hankkimani mittatilaus-verhotangot. Eikä kaikki todellakaan mennyt kuin Strömsössä, mutta näiden rakkaiden avulla kaikesta selvittiin. Eikä tarvinnut viime kesänä muuta tehdäkään, kun koko kesä meni remonttipölyissä, mutta onneksi sade ne aina huuhteli kotimatkalla. 😀
Heinäkuussa jo tein ensimmäisiä kuvauksia uudella studiolla. Kun asiakkaita oli tulossa, niin siirsin remonttikamat piiloon ja siistin paikat siihen kuntoon, että saattoi välillä tehdä oikeitakin töitä. Elokuussa testasin naapurien sietokykyä pitämällä avajaiset ystävilleni ja viralliset avajaiset juhlittiin Juhlaprinsessan kera syyskuun alussa. Kutsuvierasavajaisia vielä suunnittelen. 😀
Remontista hieman väsyneenä studion käytön viimeistely hieman venyi ja työpisteeni sain siirrettyä (tuon noin 50 metriä) vihdoin lokakuussa ja kodista tuli vihdoin koti. Ja työpaikasta toinen koti. Nyt olen todella onnellinen uudesta tilastani ja viihdyn siellä erinomaisesti.
Uusi studio on todettu toimivaksi ja ympärillä on tilaa isommallekin porukalle. Erään yritysasiakkaani kanssakin mahdumme hienosti toimimaan, kun malleja (ja statistejakin) saattaa olla paikalla useita. Osa pukeutuu tai on puettavana, joku on meikattavana, joku hyppii kuvattavana sekä joku odottelee vain vuoroaan, eikä vielä edes tee tiukkaa. Ja parasta on, että kaikki viihtyvät!
Sitä toivonkin tilaltani. On tietenkin tärkeää, että itse viihdyn. Mutta minulle on tärkeää, että myös asiakkaani viihtyvät luonani. Toivottavasti näen sinut pian studiollani Kalevassa Väinämöisenkatu seiskassa!
Lopuks vielä muutama kuva valmiista studiosta ja kännykkäräpsy remontin ajalta. Enjoy! 😀
